Iiläisten paikan nimien alkuperää

Monet ihmettelevät Iin kummallista nimeä. Erään tulkinnan mukaan Ii-sana perustuu saamenkieliseen sanaan iddja, ijje, joka merkitsee yötä. Tästä voi päätellä sen, että nykyiseen Iihin tulleet asukkaat olivat tekemisissä saamelaisten kanssa. Samasta asiasta kertovat myös eräät Iissä olevat Lappi-alkuiset paikannimet (Lapinranta, Lapinjärvi) ja muut saamelaisperäiset paikannimet.

Iissä on ollut myös ruotsalaisvaikutusta. Nykyisen hautausmaan Kruununsaaren pohjoispuolella oli ennen voimalaitosrakentamista Helsinginkoski. Nimellä ei ole mitään tekemistä Helsingin kaupungin kanssa, vaan se viittaa siihen, että koski on ollut helsinkien ruotsalaisheimon kalastusnautinta-aluetta.

Iistä voi löytää myös karjalaisuutta. Merkittävin lohenkalastuspaikka oli Venäjänkari. Lisäksi on muun muassa Karjalankylä ja Olhava. Nimistö viittaa siihen, että Iihin on muuttanut asukkaita nykyisen Venäjän alueelta, mutta myös siihen, että täällä on käynyt kalastajia ja kauppiaita sieltäpäin ja nimet on annettu tilapäisten kävijöiden mukaan.

Neljäs vaikutusryhmä on saksalaisperäiset nimet. Niitä on esimerkiksi Raasakan (Rasecke) ja Pajarin (Baier) ympäristössä. Se viittaisi siihen, että saksalaisilla olisi ollut osuutta Raasakka- ja Pajarinkoskien kalastukseen. Ei ole varmaa, ovatko saksalaiset nimet tulleet peräti suoraan saksalaisilta hansakauppiailta. Se on mahdollista, mutta saattaa olla, että nimet ovat peräisin Etelä-Suomen, kuten Turkuun asettuneilta saksalaiskauppiailta.

Iin asutus
Milloin Iihin on tullut asukkaita?
Kirjallista dokumenttia Iin varhaisimmasta asutuksesta on vasta 1300-luvulta j.a.a. Todennäköistä on kuitenkin, että Iihin on alkanut tulla ihmisiä melko pian sen jälkeen, kun se maan nousun jälkeen on ollut mahdollista. Iin varhaisin asutus on paljolti Lounais-Suomesta, Hämeestä ja Karjalastakin. Jo 1500-luvulla on tulijoita ollut myös Savosta.

Miksi Iihin tultiin?
Ii on joen ja meren yhtymäkohdassa, joten vesitse on ollut helppo tulla eri suunnista. Tulijoita houkutteli Iihin mahdollisuus harjoittaa keskiajan ihmisille tärkeitä elinkeinoja: kalastusta ja metsästystä. Iijoki oli erittäin merkittävä kalastusjoki, joka kuhisi lohia ja muutakin kalaa.Vanhin kirjallinen dokumentti Iistä on vuodelta 1374, jolloin Ii mainitaan kappeliseurakuntana. Kappeliseurakunnan nimitys viittaa myös siihen, että Iissä on todennäköisesti ollut jonkinlainen pieni kirkko. Pysyvää asutusta on varmasti tullut jo paljon aiemmin.

Aluksi asutus keskittyi Iissä jokien (Iijoki, Olhavajoki, Kuivajoki) suulle ja rannoille. Keskiajalla (1500-luvulle saakka) Iin asukkaat elivät kalastuksesta, metsästyksestä ja myös maataloudesta. Koti saattoi olla jokisuulla, mutta perheen miesten elämä oli liikkuvaa, sillä oli oltava miltei jatkuvasti matkalla johonkin päin perheen ravinnontarpeen tyydyttämiseksi. Milloin piti kulkea kaukanakin kotikylästä pyyntiansoilla saalistamassa perheelle lihaa ja turkiksia, milloin peuran- ja hirvenajossa.

Kalastusta varten iiläiset soutivat veneillään, haapioilla, Iijokea ylöspäin erämaajärville pyytämään haukea. Kuivattu hauki oli kysytty kauppatavara katolisiin maihin paaston ajan ruoaksi. Lohennousun aikaan kalastettiin lähempänä jokisuuta koskien partailla. Tärkeä turkiseläin oravan, ketun ja näädän ohella oli majava. Kalastus- ja metsästyssaaliista tuli iiläisille tärkein vaihtokaupan väline muualta saapuville kauppiaille.

Tämän sivuston tekstit on koonnut filosofian maisteri Pertti Huovinen Iistä.