Uitto Iijoella antoi leivän monelle

Iijoen uiton alku on 1800-luvun lopun lauttauitoissa, kun oululaiset sahanomistajat uittivat sahaukseen tarvittavia tukkeja Iijokivarresta jokisuulle, josta ne kuljetettiin Oulun ympäristön sahoille. Lauttauitosta vastasivat oululaiset liikemiehet Bergbom, jolla oli saha Pateniemessä, Snellman, jonka saha oli Oulussa ja Candelin, joka omisti sahan Oulunsalon Varjakassa.

Kyseiset miehet perustivat vuonna 1895 niin sanotun Kolmiyhtiön, josta tuli myöhemmin Uleå-yhtiö (Ouluyhtiö). Kun näiden kolmen omistajan puita alettiin erotella toisistaan, sai alkunsa Iijoen erottelu.

Irtouittoon siirryttiin vähitellen 1900-luvun alussa, kun opittiin liittämään puomit yhteen kettingeillä. Muutamat puutavarayhtiöt perustivat vuonna 1916 Iijoen uittoyhdistyksen. Uitto oli merkittävä työllistäjä Iissä ja Iijoen yläjuoksulla keväästä syksyyn. Työvoiman vahvuus oli suurimmillaan 1950-luvulla. Vuonna 1954 Iijoella oli työssä 1 308 henkeä.

Erottelutyömaat olivat vuoteen 1947 saakka lähes avomerellä Korkian selällä, mutta ne siirrettiin muutama kilometri jokea ylöspäin voimakkaampaan virtaukseen. Töissä oli paljon muualtakin tulleita, jotka majoittuivat isohkoihin uittokämppiin.

Uitto tarjosi hyvän kesätyöpaikan myös opiskelijoille ja muille nuorille, eikä iiläisnuorten tarvinnut olla kesällä työttömänä, elleivät niin halunneet, aina 1960-luvun lopulle saakka. Ennen sotia ja vähän sotien jälkeenkin saattoi uitossa olla jopa alle 10-vuotiaita tai hieman toisella kymmenellä olevia poikia.

Uitossa oli monenlaisia työryhmiä, eli sakkeja. Uitossakin tarvittiin omanlaistaan ammattitaitoa, jota ei opetettu ammattikouluissa, vaan sen opetti käytäntö. Ns. karkea erottelu (tukit erilleen pölleistä) tapahtui Iin kirkonrannassa, alempana jokisuulla eroteltiin niin tukit kuin pöllitkin yhtiöittäin puun päässä olevan yhtiön merkin mukaan. Lopulta puut niputettiin ja hinattiin Ouluun tai Kemiin puunjalostustehtaille.

Uittomiesten tarve alkoi vähetä 1960-luvulla maakuljetusten ja erottelun koneellistumisen takia. Iijoen uitto loppui vuonna 1988. Iin kunnantalon pihalla paljastettiin vuonna 2003 kuvataiteilija Sanna Koiviston tekemä veistos Iijoen uitolle kunnianosoituksena uittotyöntekijöille.

Tämän sivuston tekstit on koonnut filosofian maisteri Pertti Huovinen Iistä.