Iin edustan saaristo on kesytöntä voimaa

Iin edustan yksi tunnetuimmista ja ehkä eniten vierailluista saarista on Röyttä, yleisesti saarta kutsutaan nimellä Iin Röyttä erotuksena Tornion edustalla sijaitsevasta Röytän saaresta. Matkaa saareen Iin edustalta on noin neljä kilometriä.

Saarella on aallonmurtajien suojaama venesatama ja siellä sijaitsevat historialliset rakennukset Lastaaja ja Luotsila. Rakennukset omistaa metsähallitus ja Iin Meripelastajat vuokraavat tiloja matkailukäyttöön.

Röyttä ja sen vierellä oleva Satakari kuuluvat Metsähallituksen ylläpitämään ja hoitamaan Perämeren saaret -Natura-alueeseen. Satakari on erotettu aidalla kahdeksi toisistaan poikkeavaksi luontotyypiksi. Toinen puoli saaresta on luonnon tilassa, toinen osa luonnonniittyä, jota hoidetaan kesäisin saareen tuotavien lampaiden avulla.

Ihan kivenheiton päässä sijaitseva Karhun saari on iiläisille varsin tuttu paikka. Monet iiläiset nuoret ovat käyneet rippikoulunsa siellä. Saari sijaitsee Alarannan kylässä Iijoen pääuoman eteläpuolella. Saarella on Karhun leirikeskuksen lisäksi ainoastaan kesäasuntoja, eikä sinne ole kiinteää tieyhteyttä. Ajoneuvot voidaan kuljettaa saaren ja mantereen välisen Sarrionhaaran poikki kapulalossilla, jonka kantavuus on kolme tonnia.

Krunnin saaristo alempana

Krunnien saaristo

Krunnien saaristo muodostuu Maakrunnin ja Ulkokrunnin saarista sekä niitä ympäröivistä pienemmistä saarista. Saariston lähimmät saaret ovat 11 kilometrin, kaukaisimmat 21 kilometrin päässä rannikolta. Saaristo kuuluu Krunnien luonnonsuojelualueeseen, joka on yksityinen Maakrunni-säätiön hallinnoima suojelualue. Saaret rauhoitettiin virallisesti vuonna 1956, mutta ovat olleet epävirallisesti rauhoitusalueena vuodesta 1937 saakka.

Krunnien suojelualueelle rantautuminen on sallittua Ulkokrunnin Pihlajakarin kalamajojen tuntumaan heinäkuun puolivälistä elokuun loppuun. Pihlajakarista voi tutustua luontopolkua pitkin luotsitupaan ja pookiin. Saariston halki johtaa Oulun ja Kemin välinen 10 metrin laivaväylä.

Krunnien saaristo jakaantuu neljään osaan. Niistä pohjoisin on Pohjanletto-niminen kolmen pienen saaren ryhmä. Idässä sijaitsevat Maakrunni ja Rytikari. Etelässä ovat Kraasukka ja Paska-Kraasukka -saaret sekä Tasasenletto. Saariston läntisin saari, pääsaari Ulkokrunni, on toiminut pitkään luotsiasemapaikkana. Saaren itäisimmässä kärjessä sijaitsee vuonna 1874 valmistunut F. W. Lüchoun suunnittelema 29,6 metriä korkea Ulkokrunnin pooki.

Pooki korvasi vuonna 1841 samaan paikkaan rakennetun noin 10 mertiä korkean rakennelman, joka oli pystytetty apumittauspisteeksi Struven ketjun meridianimittaukseen. Struven ketju on kymmenen maan läpi kulkeva kolmiomittausketju Pohjoisen jäämeren ja Mustanmeren välillä. Saaren vanha luotsiasema toimii nykyisin Oulun yliopiston Perämeren tutkimusaseman tiloina.

Maakrunni on saariston toiseksi suurin saari. Saariston pohjoisin saari on Pohjanletto, noin kolme kilometriä Ulkokrunnin pohjoispuolella. Selkäletto Krunnien saariston eteläpuolella Perämerellä on yksi kolmesta samannimisestä Iin kunnassa sijaitsevasta saaresta. Kivikkoinen saari sijaitsee noin yhdeksän kilometriä Krunnien saariston pääsaaren, Ulkokrunnin, eteläpuolella, ja noin 18 kilometrin päässä mantereelta.

Muut Iin kunnassa sijaitsevat Selkäletto-nimiset saaret ovat Selkäletto Seljänlahdella ja Selkäletto Praavan edustalla. Selkäletto on vanha kalastajasaari, jota käytettiin 1800–1900-lukujen vaihteessa hylkeenpyynnin tukikohtana. Nykyisin saarella on seitsemän kalastajien mökkiä, näistä vanhimmat ovat 1950-luvulta.

Etelästä pohjoiseen Praavan edustalla edellä mainitun Selkäleton jälkeen tulee Ulkoklaama, Peura, Kutinkalla, ja Iijokisuulla Rontti. Pohjois-Iissä Pirttikari, joka on lähes kiinni mantereessa ja Koirankari, josta yhteys mantereelle. Saaret Loutti ja Pensaskari sijaitsevat myös ihan mantereen tuntumassa.

Laitakarin pohjoispuolella on Tukkikari, Olhavassa Kaapri muut Olhavajokisuun saaret. Vatunginnokan edustalla Kuivaniemessä on niin ikään saaria.