Keskiajasta nykypäivään

Suomi kuului Ruotsille silloin, kun Iihin alkoi levitä asutusta. Ruotsin ja Venäjän edeltäjän Novgorodin välillä oli ollut riitaa ja välillä sotaakin raja-alueista. Ensimmäinen raja määriteltiin Pähkinäsaaren rauhassa vuonna 1323. Iin ja muun Pohjois-Suomen kannalta tuli ongelmaksi se, että raja meni pohjoisessa nykyisen Raahen eteläpuolelle ja Ii jäi oikeastaan Novgorodin alueelle, vaikka ihmiset olivat suomalaisia.

Tilanne synnytti Iin kannalta raskaita aikoja. Iijoki on ollut hyvä reitti kauppiaille ja muille rauhallisissa aikeissa Iijokisuulle tuleville. Mutta se on ollut valitettavasti hyvä reitti myös vihollisille. Niinpä 1400-luvulla venäläiset, kuten nykyisen Suomen itärajan takaa tullutta vihollista kutsuttiin, hävitti ja poltti Iin yksistään 1400-luvulla ainakin neljä kertaa. Vaikka oli sotaisiakin aikoja, käytiin Haminan markkinoilla niin Ruotsista kuin Vienasta ja eteläisemmästäkin Karjalasta.

Vesaisen aika
Vihollisuudet jatkuivat 1500-luvullakin. Ruotsin ja Venäjän välillä oli vuosina 1570 - 1595 kaksikymmenviisivuotinen sota, niin sanottu vanha viha. Venäläiset polttivat ja hävittivät Ii- ja Kiiminkijokien varsia ja suuta 1580-luvulla. Keskellä nykyistä Haminaa oleva kirkkokin poltettiin ainakin kerran. Silloin kokosi nykyisen Ylikiimingin Vesalan kylässä asunut Pekka Vesainen lähes satapäisen joukon iiläisiä talonpoikia ja lähti kostoiskuun kesällä 1589. Vesainen joukkoineen hävitti Kantalahden kaupungin, ja muutakin Vienanmeren rannikkoa. Seuraavana talvena tehtiin hävitysretki Petsamon luostariin, joka hävitettiin ja munkit tapettiin. Vesainen oli mahdollisesti tuonkin sotaretken johtajana, mutta siitä ei ole täyttä varmuutta.

Vesaisesta jäi elämään legendoja kansan keskuuteen. Ehkä niiden innoittamana nuoruudessaan Iissä asunut kirjailija Santeri Ivalo julkaisi vuonna 1894 fiktiivisen romaanin Juho Vesainen. Hänen aloitteestaan tilattiin kuvanveistäjä Kalervo Kalliolta Vesaisen patsas, joka on Iin kirkon edessä.

Rauhan aikaa
Vanha viha päättyi vuoden 1595 Täyssinän rauhaan ja Suomen itäraja siirrettiin suunnilleen nykyiselle paikalle. Ii sai olla sotatoimien ulkopuolella koko seuraavan vuosisadan, sillä Ruotsin ja Venäjän sotilaallinen mielenkiinto suuntautui muualle. Rauhan aika mahdollisti väestön kasvun ja elinkeinojen, muun muassa hallinnon vakauttamisen. Se tosin toi muun muassa tehostuneen verotuksen Iin lohenpyyntiin, mutta myös tiestön parantamisen ja mahdollisti kaupan kehittymisen. Tähän aikaan parannettiin Turku-Tukholma maantie Iinkin kohdalta kaksiuraiseksi. Samoin järjestettiin lauttaukset Iijoen-, Olhavajoen ja Kuivajoen yli. Iissä oli myös tarvittavat kestikievarit matkailijoita varten. Postiliikenne Pudasjärvelle hoidettiin Pohjois-Iistä.

Iistä lähdettiin myös opintielle. Kun Turun yliopisto avattiin vuonna 1640, oli ensimmäisten opiskelijoiden joukossa sittemmin papiksi valmistunut iiläinen Erkki Veijola.

Suuri pohjansota
Suuren pohjan sodan aikana 1700-luvun alussa Venäjä valloitti Suomen alueen. Vuosien 1713 - 1721 ajanjaksoa kutsutaan isoksi vihaksi venäläisten tekemien julmuuksien ja raakuuksien takia. Tuhoja tehtiin Iissäkin. Suurin osa Iin kylien rakennuksista poltettiin. Kellon kylässä oli venäläisten keskitysleiri. Heidän apunaan toimi aiemmin vangiksi otettu Iin nimismiehen poika Kustaa Lillbäck.

Venäläiset veivät koko Iin alueelta mukanaan yli sata vankia, joista nykyisen Iin alueelta parikymmentä. Joukossa oli myös lapsia. Eniten ihmisiä kuoli nälkään katovuosien ja kylvämättä tai korjaamatta jääneen sadon aiheuttaman viljan puutteen takia. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin 1740-luvun alussa käytiin Venäjän ja Ruotsin välillä uusi sota, jossa Suomeen, Iihinkin kohdistui samantapainen hävitys kuin ison vihan aikana, minkä vuoksi tuota aikaa kutsutaan pikku vihaksi.

Kuninkaallisia vieraita
Rauhan palattua nähtiin Iissä kuninkaallisia vieraita. Ruotsin kuningas Adolf Fredrik vieraili Iissä kesällä 1753. Kuningas yöpyi pappilassa. Nimismiehen johdolla kuninkaalle järjestettiin mahdollisuus tutustua iiläiseen kalastukseen ja sen eri muotoihin. Kuninkaan kerrottiin olleen vierailuun hyvin tyytyväinen.

Iin elinkeinoelämä alkoi monipuolistua, kun Iin ensimmäinen vesisaha perustettiin vuonna 1743 Martimo-ojan suulle ja uusi saha myöhemmin Hiastinhaaraan. 1784 aloitti toimintansa Olhavan lasitehdas, aikanaan suomen merkittävin.

1800-luku - kehityksen aikaa
Suomen sota vuosina 1808 - 1809 kosketti Iitä sen verran, että marras-joulukuussa 1808 vetäytyi Ruotsin nälkiintynyt ja huonoissa varusteissa oleva armeija Iin läpi Ruotsiin. Sotilaista eivät tuhonneet tällä kertaa vihollisen luodit tai miekat, vaan toista tuhatta sotilasta menehtyi Iin alueella sairauksiin, nälkään ja kylmyyteen. Siviilikohteille ei aiheutunut vahinkoa. Hävittyään sodan Ruotsi joutui luovuttamaan Suomen Venäjälle. Suomesta tuli Venäjän alainen suuriruhtinaskunta. Yksi Suomen sodan tunnetuimmista upseereista, Gustaf Fahlander asui Iissä Iso-Brusilan (Akola) kartanossa ennen sotaa kymmenkunta vuotta.

Vuonna 1819 vieraili Venäjän keisari Aleksanteri I Olhavan lasitehtaalla Suomen vierailunsa yhteydessä. Iissä aloitti sahauksen Suomen ensimmäinen höyrysaha vuonna 1860. Saha oli paikkakunnan ensimmäinen merkittävä matkailunähtävyys. Iin ja kirjastolaitos aloitti toimintansa vuonna 1860 ja Iin koululaitos vuonna 1875. Iin ensimmäinen kauppa aloitti vuonna 1858 Pohjois-Iin Akolassa. Lohibisnes siirtyi 1800-luvun loppupuolella oululaisilta iiläisille. Vuosisadan viimeisellä kymmenellä aloitettiin puutavaran viesti Röytän satamasta, laivausta kesti vuoteen 1969. Samoihin aikoihin aloitteli Iijoen uitto, joka päättyi vuonna 1988.

Haminaan syntyi kaupunkimainen taajama, johon muutti monenlaista käsityöelinkeinon harjoittajaa ja kauppiasta. Liike-elämä laajeni nykyisille paikoille nelostien ja sen siltojen rakentamisen jälkeen 1950-luvun lopulta alkaen. Vaikka suurin osa Iijoen voimalaitoksista on Yli-Iin puolella, vilkastutti voimalaitosrakentaminen Iinkin elämää vuosina 1959 - 1970. Ihmisille oli työtä ja maasta muutto alkoi hieman myöhemmin kuin myös muulla Suomessa.

Tämän sivuston tekstit on koonnut filosofian maisteri Pertti Huovinen Iistä.