Iissä oli aikoinaan useita sahoja

Iijokilaakson ensimmäisen vesisahan perusti nimismies Johan Bäck Martimo-ojan suulle vuonna 1743. Sahassa oli vain yksi karkea terä. Sahat olivat karkeateräisiä pitkälle 1800-luvulle saakka ja hukka sahanpurun muodossa oli iso. Paksustakin tukista tuli vähän lautaa, mutta paljon puruja. Martimo-ojan sahan toiminta loppui 1750-luvun puolivälin jälkeen, koska kevättulvat olivat liian kovia ja tuppasivat särkemään paikkoja. Toisaalta taas virtaama oli kesällä liian pieni. Sahalta oli myös pitkä matka kuljettaa tavara merenrantaan rahdattavaksi eteenpäin.

Bäckin poika Zachris halusi siirtää sahan paremmalle paikalle ja se siirrettiinkin vuonna 1761 Pohjois-Iihin Virkkulaan Hiastinhaaraan. Samalla saha muutettiin kaksiraamiseksi. Hiastinhaarassa saha toimi vuoteen 1782 saakka. Vesisahoja oli 1700-luvun lopulla myös Veijolassa lyhyen aikaa ja Olhavajoessa lasitehtailija Johan Nylanderilla. Olhavajoen Sahakoski on mahdollisesti saanut nimensä Nylanderin sahan mukaan.

Puodinkosken mylly ja saha
Kestilän sahan ispehtoori Henrik Micklin, Haminan kauppias Juho Häggqvist, rovasti Henrik Thauvon ja siltavouti Erkki Veijola perustivat vuonna 1877 alkeellisella siipirattaalla toimivan myllyn nykyisen Iin Sillat-leirialueen paikalle Puodinkosken rannalle. Yhtiön nimeksi annettiin myöhemmin Ijå Vattenqvarn Aktiebolag.

Vuonna 1906 myllyn siipirattaan tilalle asennettiin turbiini ja myllyyn yhdistettiin sirkkelisaha. Sahausmäärät alussa melko vaatimattomia. Vuonna 1910 sahattiin 1 600 tukkia. Vuonna 1914 saha muutettiin höyrysahaksi. Yhtiö toimi vuosina 1911 - 1920 nimenään Puodinkosken saha Oy. Se myytiin 1920 Iin Sähkö Oy:lle, jonka toimesta rakennettiin sähköä tuottava turbiini. Laitoksesta saatiin Iin ensimmäiset sähkövalot. Myöhemmin sahan omisti A. Jurvakainen Oy. Sahausta jatkettiin 1950-luvun puoliväliin. Myllytoiminan lopetti vuonna 1964 tuhoisa tulipalo.

Tikkasenojan saha
Valtiopäivämies Pekka Aulin (Ahmavaara) perusti Kauppilaan Tikkasenojan suulle höyrysahan vuonna 1902. Syyksi hän mainitsi paikkakunnalla oleva puutteen laudoista. Kestilän saha seisoi ja oli ikään kuin markkinarako. Saha oli yksiraaminen höyrysaha. Parhaina vuosina sahattiin 15 000 tukkia. Työllistävä vaikutus oli vuosittain noin 20 - 30 henkeä. Oman paikkakunnan tarpeen ohella tavaraa vietiin muualle rautateitse vasta valmistuneen ratayhteyden ansiosta.

Vuonna 1908 Pekka Ahmavaara vuokrasi sahan entiselle Martinniemen sahanhoitajalle Adolf Koivistolle, joka osti sen vuonna 1914. Tikkasenojan saha lopetti toimintansa 1930-luvun puolivälissä Koiviston kuoltua, kun perikunta ei halunnut jatkaa sahaustoimintaa.

Tämän sivuston tekstit on koonnut filosofian maisteri Pertti Huovinen Iistä.