Iin Hamina - tervan myyntipaikka

Tervaa poltettiin Iissäkin myyntiä varten jo 1600-luvulla. Varsinaiset Iin metsävarat olivat kuitenkin rajalliset ja Iistä tulikin muualta tuodun tervan myyntipaikka. Siihen vaikutti se, että Oulusta kehittyi koko Euroopankin mittakaavassa yksi merkittävimmistä tervakaupungeista, joka oli myös erittäin tärkeä laivanrakennuskaupunki puulaivakaudella 1800-luvulla.

Sitä mukaa kuin Oulun merkitys terva- ja laivanvarustuskaupunkina kasvoi, lisääntyi Iin merkitys tervakaupassa. Kun liikemiehet perustivat Tervahovin 1780-luvulla, alkoi tervasta tulla Haminan markkinoiden tärkein asia. Jo 1770-luvulla Suur-Iin alue ja erityisesti Pudasjärvi oli Oulun tärkein tervanhankinta-alue. Myös Ylä-Kainuun tervaa kulki Pudasjärven kautta Iijoelle.

Pudasjärven merkitys alkoi kasvaa, kun lauttakuljetukset otettiin käyttöön Iijoella. Tervaa tuotiin Haminaan kevättulvien aikana parin viikon ajan, koska joessa oli silloin runsaasti vettä ja virtaus oli voimakas. Toisaalta lauttaus piti tehdä ennen lohipatojen rakentamista. Tervalautat olivat isoja, sillä lautalle mahtui 50-100 tynnyriä. Tynnyrissä oli toista sataa litraa tervaa, joten lasti oli melkoinen. Tulvan jälkeen tervaa tuotiin jonkin verran myös veneillä, mutta venekuljetusten merkitys oli vähäinen.

Oli melkoinen näky, kun jopa yli sata lauttaa päivässä saattoi hujahtaa nykyisen hautausmaan pohjoispuolella olleesta Helsinginkoskesta alas Haminan rantaan. Tervakauppa käytiin Haminan markkinoilla. Myyjinä olivat jokivarren talonpojat ja ostajina Oulun porvarit, joiden hallussa Iin tervakauppa oli tiukasti. Iiläisten osa oli olla mukana markkinoilla, mutta tervakaupassa sivustakatsojina. Tervakaupassa olivat täydelliset ostajan markkinat. Talonpojat olivat usein velkaantuneet talven aikana porvarille, joka otti tervan velan maksuksi. Usein talollinen sai maksun vasta sitten, kun kauppias oli saanut myytyä tervan.

Yli puolet Haminan markkinoiden tervasta ostivat oululaiset kauppiaat G & C. Bergbom, J.W. Snellman G:son ja Karl Kivijärvi. Suurimmat tervamäärät vaihtoivat omistajaa oululaisen purjelaivakauden kulta-aikoina 1850-1870 -luvuilla. Tuolloin saattoi vuosittainen tynnyrimäärä olla 12 000 - 13 000 kesässä. Iin nimismies ilmoitti vuonna 1855 kaupatun 20 000 tynnyriä. Määrässä saattaa olla liioittelua.

Tervakauppa romahti melko nopeasti, kun metalliset höyryalukset alkoivat syrjäyttää puiset purjelaivat. Esimerkiksi vuonna 1884 myytiin vain 4 821 tynnyriä. Puualuksia tehtiin edelleen, mutta tervan oli merkitys pieni. Tervakaupan hiipuminen aiheutti Oulussa vararikkoja ja hiljensi Haminan markkinoitakin. Lopullisesti tervakauppa hiljeni vuoden 1905 Tervahovin paloon.

Tämän sivuston tekstit on koonnut filosofian maisteri Pertti Huovinen Iistä.