Puutavaran vientisatama Röyttä

Röyttä, jonka nimi johtuu sanasta riutta, on runsaan viidenkymmenen hehtaarin kokoinen saari Iin eteläosan edustalla. Se on noin neljän kilometrin päässä Praavan kalasatamasta. Röytän ympärillä on sen verran syvästi vettä, että sitä on voitu käyttää melko suurienkin alusten satamana.

Sataman tarve syntyi 1880-luvun loppupuolella, kun Iijokivarren sahojen tuotteille tarvittiin kohtuullisella etäisyydellä oleva satama. Saaren omistuksesta oli vuosikymmeniä jatkunut kiista, kunnes korkein oikeus määräsi vuonna 1921 saaren kuuluvaksi Suomen valtiolle. Käytännössä Röytän hallinnosta on siitä asti vastannut Metsähallitus.

Aluksi lastattiin sahattua tavaraa
Nykyisessä Yli-Iissä Siuruajoen suussa sijainnut Siuruan saha (1882 - 1891) oli ensimmäinen merkittävä Röytän käyttäjä. Sahattu puutavara laskettiin lauttoina Iijokisuulle Pukkisaareen ja Finninkariin. Kevättulvaisessa joessa tavara likaantui. Pukkisaaren ja Finninkarin rannassa puutavara nostettiin maihin, jolloin rannalle syntyi yksi Iin elinkeinohistorian erikoisimman näköisistä työmaista.

Parhaimmillaan viisikymmenpäinen naisjoukko pesi laudat ja lankut varpuluudilla. Lienee ollut yksi Iin suurimmista naistyöpaikoista. Sen jälkeen tavara lajiteltiin ja sahattiin määrämittaiseksi. Laudat ja lankut kuivattiin tapuleissa ja hinattiin proomuilla Röyttään lastattavaksi. Finninkarissa oli korkea pooki, josta kiikaroitiin Röyttään, oliko tullut laivoja.

Alkuaikoina Röytässä kävi laivoja harvakseen, noin 5 - 10 purjehduskautta kohti. Ne olivat enimmäkseen ulkomaalaisia, pääasiassa englantilaisia ja saksalaisia. Lastattava tavara oli lankkuja, lautoja ja polttopuuta. Röytässä oli aluksi vain puinen laituri ja lastaukset tapahtuivat paljolti redillä proomuista. Työllistävä vaikutus oli satakunta henkeä. Lastaustyöväen asumisolot Röytässä olivat alkuvuosikymmeninä varsin puutteelliset.

Siuruan sahan tuhouduttua tulipalossa jatkoi lastausta merkittävimpänä Oulu-yhtiö edeltäjineen. Lastattava tavara vaihtui pyöreäksi puuksi. 1920-luvulla ulkomaalaissomisteinen Maalismaa Oy oli yhtä suuri lastauttaja kuin Oulu-yhtiö ja pienemmässä määrin lastattiin myös Santaholma Oy:n puutavaraa. Lastauksen urakoi 1920-luvulle saakka Iin Työosuuskunta, minkä jälkeen lastauttajat palkkasivat tarvitsemansa työvoiman. Laivamäärä kasvoi niin, että parhaimmillaan 1920-luvulla Röytässä saattoi käydä kesässä noin 40 laivaa. Laivat olivat entistä suurempia, keskimäärin 40 000 kuutiometriä. Lähialueen satamista vilkkaampia olivat vain Kemi-Tornio alueen satamat ja Oulun Toppila. Röyttä työllisti koko ajan iiläisiä myös aliurakoitsijoina ja muun muassa Viinamäki Oy hinasi puutavaraa jokisuulta Röyttään.

Työllisyystöitä
1930-luvun alun laman aiheuttama pula-aika koetteli Iitäkin ja kunnassa mietittiin kovasti keinoja pahaa työttömyyttä vastaan. Hädässä Iin kunta oli yhteydessä valtiovaltaan. Valtio myönsi rahaa metsähallituksen kautta ja vuosina 1931 - 1933 työllistettiin parhaimmillaan noin 50 miestä ja jonkin verran hevosia työllisyystöihin Röyttään. Saareen rakennettiin viisi aallonmurtajaa, uusi laituri ja työntekijöiden majoitustiloiksi uusi majoitusparakki, jolloin majoitustilaa oli yli kuudellekymmenelle hengelle, eli suurimmalle osalle töissä olevista. Samoihin aikoihin Röyttään saatiin myös oma luotsiasema, mikä sekin työllisti kerrallaan muutaman miehen.

Vilkkain lastausaika 1950-luvulla
Sotien aikana lastaustoiminta väheni noin kolmannekseen. Työvoimana oli nuoria poikia ja vanhoja miehiä. Jatkosodan aikana oli lastaajina venäläisiä sotavankeja kuten uitossakin. Sotien jälkeen lastaustoiminta vilkastui entiselleen ja laivojen määrä kasvoi. Huipputaso, noin 100 000 m³ lastauskaudessa, saavutettiin 1950-luvun puolivälissä. Työväkeä oli, aliurakoijat mukaan lukien satakunta lastauskautta kohti.

Seuraavan vuosikymmenen taitteessa laivojen alkoi jälleen laskea, kun puu- ja sahatavaran vientiä keskitettiin vähitellen muihin Perämeren rannikon satamiin, Oulun lähialueilla ennen kaikkea Toppilaan. Laivojen koon edelleen kasvaessa vientimäärien lasku ei ollut niin suuri kuin laivojen lukumäärän lasku. Vuonna 1964, joka oli saaren viimeinen vilkas vuosi, Röytässä kävi kolmetoista ulkomaista alusta, näistä kymmenen saksalaisia. Ne lastasivat yhteensä 80 000 m³ pyöreää puutavaraa. Puutavaran varastointi ja laivaustoiminta loppui Röytästä suurimmalta osin vuonna 1965. Viimeiset laivat lastasivat vuonna 1969. Viimeiset kolme laivaa olivat hollantilaisia, viimeisin m/s Eendracht.

Vapaa-ajan käyttöön
Lastauksen loputtua Metsähallitus teki kunnostustöitä Röytässä. Saareen rakennettiin uusi suoja- ja vierasvenesatama vuosina 1993 - 94. Sähköt saatiin vuonna 1996. Nykyään Röyttä on virkistyskäytössä. Saaressa on iiläisten, haukiputaalaisten ja oululaisten veneilyseurojen majoja. Veneilyseurat järjestävät vuosittain elokuun ensimmäisenä viikonloppuna elojuhlat, joihin osallistuu satoja veneilijöitä.

Röytässä pidetään purjehdusleirejä ja -kilpailuja. Se on erittäin suosittu Perämerellä liikkuvien veneilijöiden rantautumiskohde. Saareen on rakennettu luontopolku, jonka varrella voi ihailla monimuotoista kasvistoa, joka on poikkeuksellisen rikas johtuen muun muassa ulkomaankontakteista. Metsähallitus on vuokrannut luotsirakennus Luotsilan Iin Meripelastusyhdistykselle, joka puolestaan vuokraa tiloja tarvitseville. Luotsilassa on hyvät majoitustilat ja rakennus soveltuu muun muassa koulutus-, juhla- ja leirikäyttöön.

Tämän sivuston tekstit on koonnut filosofian maisteri Pertti Huovinen Iistä.